SÄPE 2: PÄÄKAUPUNKISEUDUN RYHMÄN PROJEKTEJA

IMPRO-orkesteri
Säveltämisen pedagogiikan 2. kierroksen pääkaupunkiseudun ryhmän viimeinen tapaaminen oli musiikkiopisto Avonian tiloissa Espoossa maanantaina 12.12.2018. Kokosimme yhdessä palautetetta, mieleenjääneitä asioita, hyötyjä ja muita huomioita koulutuksesta. Lisäksi kokeilimme opus1.fi-sivustolla esiteltyjä sävellysharjoituksia. Keskustelun perusteella tässä ja edellisissä tapaamisissa testatut työtavat, kuten mykkäelokuvasävellys, co-writing ja tarinasävellys koettiin hyödyllisiksi ja käyttökelpoisiksi. Koulutuksen myötä on vahvistunut käsitys, että heti ei tarvitse alkaa säveltää laajaa teosta, vaan monet pienet ja lyhyet harjoitukset ovat vähintään yhtä arvokkaita. Osallistujat ovat saaneet omat oppilaansa innostumaan säveltämisestä, ja sävellyksiä onkin tehty ja tekeillä. Myös taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen kannalta SÄPE on koettu hyödylliseksi. Tässä kirjoituksessa pääsevät osallistujat kertomaan omista tai käyttämistään työtavoista, sekä omista projekteistaan.

 

Ilona Virokannas: Ryhmätunneilla

Tarina

– Ryhmä keksii tarinan ja siihen sopivan musiikin. Tarina esitetään niin että ryhmässä on kertoja ja soittajia. Mm. kosketinsoittimien efekteistä löytyy hauskoja tarinallisia ääniä.
Luuppi-impro

– Ryhmästä yksi alkaa laulaa, soittaa tai muuten äännellä rytmikästä ostinatoa. Kukin vuorollaan liittyy tähän mukaan.

– Etukäteen voidaan sopia miten kappale päättyy, esim. yhden oppilaan antamasta merkistä äkillisesti tai hiljennetään äänet vähitelleen kuulumattomiin.

– Ryhmäimprossa huomio ei kiinnity yhteen oppilaaseen.
Yksi alkaa -harjoitus

– Kun yksi alkaa soittaa, muut tulevat mukaan. Kun yksi lopettaa, muutkin lopettavat.

 

Ryhmä- tai soittotunneilla

Muunnelmia teemasta

– Oppilas kuvioi melodian runkoa erilaisilla haja- ja sointusävelillä.

– Harjoitusta ennen on tutkittu valmiiden sävellysten kuviointitapoja.

– Oppilaiden muunnelmista voidaan koota kokonainen variaatiosarja. Miten eri variaatiot järjestetään? Tutkitaan pari valmista variaatiosarjaa ja pohditaan niiden osien järjestystä.
Sanojen keksiminen

– Oppilas sanoittaa valmiin laulun. Harjoitus opettaa hyvin rytmejä.
Tyyliharjoituksia

– Tutustutaan esim. keskiaikaiseen organum-tyyliin ja keksitään omia versioita.
Soittotunneilla

Yksi sormi

– Soitetaan kielisoittimella kahta säveltä, joista toinen on vapaa ja toinen painettu kieli. Rytmit ja säveltoistot keksitään itse.

– Harjoituksen voi laajentaa useammalle kielelle.
Kolme säveltä

– Valitaan kolme säveltä. Niillä saa soittaa mitä tahansa.
Keskustelu

– Ope soittaa fraasin – oppilas vastaa. Ja toisinpäin.

– Pyritään vastaamaan yhtä pitkällä fraasilla.

– Aluksi voidaan sopia vaikka käytettävät sävelet.

– Kokeillaan miten vastaus olisi täysin eri mieltä. Kokeillaan miltä kuulostaa ”sopuisa” vastaus.

– Oppilaat voivat keskustella myös keskenään.
Sävellys annettuun rytmiin

– Harjoitellaan ensin opettajan kirjoittamaa rytmiä tititoimalla, soittamalla yhdellä sävelellä ja improvisoimalla rajatulla sävelvalikoimalla.

– Oppilas kirjoittaa valitsemansa sävelet valmiin rytmin alle.
Sävellys vapaasti

– Oppilas kokeilee soittimellaan ja kertoo mitkä kohdat soitosta valitaan. Opettaja kirjoittaa nuotit paperille. Aina välillä kokeillaan mitä on syntynyt ja täsmennetään rytmien kirjoitusta. Oppilas miettii miten kappale jatkuisi.

– Taustamateriaalina voi käyttää oppilaan soittokappaletta; olisiko siinä jokin sävellysidea, jota oppilas haluaisi itsekin soveltaa?

– HUOM! Teos on oppilaan eikä opettajan. Opettaja ei tarjoa valmiita ratkaisuja vaan kyselee miten oppilas haluaisi jatkaa. Oppilaalle kaikki on uutta, eikä teosta kannata ylianalysoida.

– Pikkuoppilaalle itse tehty kappale on motivoiva soittoläksy.

 

Riittaliisa Hakulinen: Impron intoa keväällä 2018

Toteutin SÄPE-projektini jousiorkesterin kanssa; soittajat olivat 9-12 -vuotiaita Itä-Helsingin musiikkiopiston jousisoitinoppilaita. Oppilaita oli noin 25, ja orkesteritiimissä toimi lisäkseni 3 opettajaa.

Sain resurssiksi ”IMPRO-vartit”, eli lohkaisimme viikottaisesta orkesteriharjoituksesta 15 minuuttia, jolloin sain toteuttaa yhden tai useamman improvisaatioharjoituksen.

Teimme kevään mittaan vuorovaikutusharjoituksia, kuvaimprovisaatiota, tarinaimproa, äänimaisemia ja yhteisriffejä.

16.5.2018 järjestimme orkesterin Kevätkonsertin, johon sisällytimme improvisaatiota. Konsertin juonena toimi Tuhkimo-satu, jonka oppilaat lukivat vuoron perään. Taustalle heijastettiin kuvia Tuhkimo-sadusta sekä oppilaiden omia piirustuksia.

prima nota

Valmistettuina musiikkeina sadun keskellä olivat Pääskynen -laulu, Lintu (Maailmaan mä avaraan) sekä Charpentierin Te Deum. Improvisaatioina toteutettiin alkutunnelma-äänimaisema, haltijattaren taika, Hiirten kappale ja Kellojen lyönnit.

Improvisaatiopätkät oli raamitettu niin, että etukäteen sovittiin, kuka aloittaa soittamaan ja ketkä soittavat missäkin vaiheessa. Improjen karakterit päätettiin yhdessä etukäteen, mutta sävelet ja rytmit olivat siinä hetkessä vapaasti valittavissa. Johdin improvisaation käsillä ilman soitinta. Lapset seurasivat todella intensiivisesti tapahtumien kulkua.

Konsertti onnistui erittäin hienosti, ja saimme runsaasti positiivista palautetta yleisöltä ja opettajakollegoilta – oppilaiden tuoma IMPRO-innostus oli kantanut kollegojen soittotunneille asti. Ensikokemukseksi tämä projekti oli erittäin kannustava – saimme tuplamäärän iloisia kasvoja ja innokkaita soittajia aiempaan verrattuna. Lisäksi oppilaiden ryhmäytyminen ja orkesterin yhteen hitsautuminen parantuivat huimasti.

Harri Hölttä

Oma projektini liittyy co-writingin käytäntöön soveltamiseen. Esittelin ideaa toukokuussa 2018 mupe-oppilailleni ja tarkoitus on pitää jokin lauantai muutaman tunnin sessio, jotta oikeasti ehditään tekemään jotain. Päivämäärää ei ole vielä päätetty, koska mm. jalkapallomatseja on vielä ollut niin monella. Varmaan menee talvelle. Aiemminkin olen sävellyttänyt oppilaitani, mutta tässä co-writingissä saadaan helpommin jotain konkreettista aikaiseksi, koska ei jää yksin nyhjäämään vaan toiset toivottavasti vievät mukanaan. Samoin Jere Laukkasen jakama materiaali erilaisten rytmisten, melodisten ja harmonisten ideoiden pohjalta työskentelyyn on hyvä, koska tyhjän paperin/tyhjän sekvensseritiedoston syndrooma voi haitata aloittamista. Samoin idea valmiiden runojen käyttämisestä teksteiksi oli loistava.

 

Tytti Metsä: Melodikaryhmien, puhallinorkesteri Puhkun ja Luovan tanssin ryhmän sävellysprojekti Käpylän musiikkiopiston ja Helsingin tanssiopiston yhteistyönä

Sävellysprojektiin osallistuvat Helsingin tanssiopistolta Hanna Yli-Tepsan Luovan tanssin ryhmä, jossa on 6-8 -vuotiaita tanssijoita, ja Käpylän musiikkiopistosta Ville Koposen puhallinorkesteri Puhku, jossa on 8-11 vuotiaita huilun, klarinetin, käyrätorven ja trumpetinsoittajia, sekä Tytti Metsän melodikaryhmät, joissa on 4-9 -vuotiaita pianisteja.

Säpettäminen melodikaryhmissä alkoi alkusyksyllä siitä, että opeteltiin valkoisten koskettimien nimet, Sanna Viitaniemen Siriuksen syntymäpäivät -kirjaa mukaillen: Chinchilla, Delfiini, Elefantti, Flamingo, Gepardi, Apina, Hevonen, tervetuloa! Kun nämä oli opeteltu, sävellettiin yhdessä ensimmäinen sävelmä siten, että kukin sai ehdottaa, mikä sävel tulisi seuraavaksi. Esimerkiksi isompien ryhmässä muusikot intoutuivat valitsemaan joka toisen valkoisen koskettimen, jolloin saatiin sävelmä, joka alkaa kauniisti Em7 – soinnun sävelillä. Pienempien ryhmässä eläinhahmoilla oli merkitystä: Ekaks Gepardi! Sit Apina! Ei Delfiiniä, Elefantti! Kun ensimmäisten säkeiden alkupuoli oli sävelletty, tuli ehdotuksia siitä, miten säe voisi jatkua. Ja lisää säkeitä, sitten erilaisia rakenne-ehdotuksia (esim AABA). Säestysrytmejä keksittiin kehorytmein sekä malleteilla ja pororummuilla ja säestyssointuja marimboilla, johon on merkitty kaksi vaihtoehtoista sointua: C-duuri mansikoilla sekä D-molli mustikoilla.

Tässä vaiheessa kävi ilmiselväksi, että pitäisi keksiä tarina, johon kuuluu erilaisia karakteereja, sävyjä ja tunnelmia, onhan sävellyksen tarkoitus nivoutua tanssiesityksen musiikiksi. Tarina voi alkaa esimerkiksi siitä, kun metsän eläimet valmistautuvat talveen ja tulevaan kevääseen. Tarinaa aletaan nyt sepittää ryhmissä, ja pian sävelletään tarinan hahmoille omat teemat, ja mietitään eri tunnelmiin erilaisia sointivärejä. Ensi viikolla pääsemme puhallinorkesteri Puhkun kanssa yhteiselle keikalle ja sen jälkeen pohditaan, minkä puhaltimen sointi sopisi mihinkäkin kohtaan tarinaa.

Kun yhteiset treenit tanssijoiden kanssa pian alkavat, pääsevät tanssijatkin säveltämään, ainakin kehorytmeillä, ja melodikansoittajat liikkumaan, sen minkä soittaessaan pystyvät. Melodikaa soittaessa voi ainakin tömistää, kävellä ja tanssia sivuaskelin, pyörien tai keinuen. Talven mittaan yhteisiä treenejä tanssijoiden kanssa on kuudet, ja yhteisiä treenejä puhallinorkesteri Puhkun kanssa muutamat. Koko juttu huipentuu esitykseen Helsingin tanssiopiston kevätnäytöksessä la 11.5.2019. Puhallinorkesteri Puhku tulee mukaan valmiiseen teokseen, ja heille sovitetaan enimmäkseen säestysosuuksia melodikaryhmissä sävellettyjen kehorytmi- ja marimbasäestysten pohjalta.

Pianovalmennus- eli melodikaryhmät

Käpylän musiikkiopiston pianovalmennusryhmissä opetellaan yhteissoiton ja musiikin hahmotuksen alkeita laulaen, leikkien, liikkuen, soittaen sekä kehorytmein. Pianovalmennus- eli melodikaryhmiin osallistuu ensimmäisen, toisen ja kolmannen vuoden pianisteja, iältään 4-9-vuotiaita.

Pianon koskettimilla ja pitkällä puhallusletkulla varustettu melodika on kerrassaan mainio soitin aloittavien pianistien ryhmäopetuksessa. Ketteryytensä ja pienen kokonsa ansiosta melodika tarjoaa soittajalle suoran näköyhteyden sekä kapuun että muihin soittajiin. Yksittäistä soittajaa opettaja voi neuvoa peilikuvana, siis esimerkiksi vasemmalla kädellä oikean käden sormituksia, soittaen toiselta laidalta oppilaan omaa koskettimistoa, samaan aikaan samoille koskettimille. Koko ryhmälle mallin näyttäminen käy kapulta käden käänteessä, yksinkertaisesti kääntämällä oma melodika soittajiin päin. Simultaani imitointi, tuo mainio keino kapun seuraamisen alkuopetukseen, ei ole millään muulla kosketinsoittimella yhtä helppoa kuin melodikalla.

Koska melodikan soittaminen tapahtuu puhaltamalla, on säkeiden alkujen ja loppujen, ja ylipäätään fraseerauksen hahmottaminen erilaista kuin pianonsoitossa. Suurempiin kokonaisuuksiin osallistumiseen ja oman vuoron odottamiseen isommassa orkesterissa melodika on todella kätevä soitin: Kun kapu näyttää mallia, että puhallusletku suuhun, se tarkoittaa: ”valmiina soittamaan” ja kun kapu näyttää, että letku pois suusta, se tarkoittaa, että ”seuraa, kuuntele, odota omaa vuoroa”, taikka ”valmiina laulamaan”. Isommassa kokonaisuudessa vasta-alkavat melodikansoittajat voivat soittaa esimerkiksi kunkin repriisin kaksi ensimmäistä tahtia mukana, tai jokaisen teeman alun, ja muuna aikana seurata tarkasti kapua ja muiden soittoa ja odottaa, että oma osuus kokonaisuudessa taas kohta tulee. Melodikan kanssa jo ihan pienet pianistitkin voivat osallistua esimerkiksi Näppäri-kurssille tai isompiin yhtyeisiin, eikä tarvitse roudata jokaiselle kuudelletoista aloittelevalle soittajalle omaa harmoonia paikalle.

 

Ville Hukkinen: Villen kiertokirjesävellys

Oppilas keksii opettajansa avustuksella esimerkiksi A4-pituisen stemmanuotin (sanotaan vaikkapa 24-tahtisen kokonaisuuden), jonka lähettää jonkin muun instrumentin soittajalle. Tämä kirjoittaa oman stemmansa partituuriin oman opettajansa avustuksella ja lähettää syntyneet kaksi yhteensoivaa stemmaa seuraavalle. Lopulta on kiertokirjesävellys käynyt vaikkapa 7:llä instrumentalistilla ja palaa ensimmäiselle oppilaalle nyt 7-rivisenä, 24:n tahdin pituisena kappaleena. Yhteissävellyksen aloittaja voi halutessaan vielä tehdä loppusilauksen kokonaisuuteen, sen mikä teoksesta vielä mahdollisesti puuttuu.

Ketjun aloittaja voi tietysti määrätä heti aluksi miten pitkän kierroksen sävellys tekee, eli kuinka moni oppilas stemmansa siihen kirjoittaa. Hän voi myös halutessaan tehdä kaavion instrumenteista valmiiksi etukäteen, jolloin partituurin soittimisto on selvillä heti alussa.

Kiertosävellys voidaan toteuttaa kirjoitettuna nuottina (nuotinnusohjelma, app, paperi) tai monikanavaäänitteenä tai -ohjelmointina (Garage B., sekvensseri-app) tai miksei niiden yhdistelmänäkin. Haasteena on tietysti formaatin valinta ja yhteensopivuudet, mutta projektihan toimii täten myös mainiosti oppilaiden ja opettajien musiikillisen tietoteknisen taidon päivittäjänä.

Suositeltavaa on antaa jokaiselle stemmantekijälle määräaika, jolloin laittaa viesti eteenpäin. Näin teoksen valmistuminen ei pitkity liiaksi.

Silja Martikainen

Itä-Helsingin musiikkiopisto / Mupe 2 alkava / kevätkausi 2018 / 6 oppilasta: 2 Gu, 2 Fl, 2 Acc

TARINASÄVELLYS – PERTTI JA HIRVIÖ

  • Pohjana sävellajien kertausta (1-3 etumerkin duurit ja niiden rinnakkaiset mollit harmonisena sekä luonnollisena) sekä T- ja D-soinnulla soinnuttaminen ja säestäminen stemmalauluna, luokkien kosketinsoittimilla sekä omaa pääinstrumenttia käyttäen.
  • Tarinasävellyksen lähtökohtana erilaisiin sointiväreihin liittyviä tunneassosiaatio kokeiluja. (Pohjana oma innoittava kokemukseni säpekouluttajien aihetta koskevasta demosta)
  • Oppilaat valitsivat (kokeilujen jälkeen) yhteisesti tunnetilan “jännitys” ja improvisoivat sitä kuvaamaan lyhyen melodian/melodisen säestyskuvion omalla soittimellaan. Rajaukset: Harmoninen tai luonnollinen e-molli tai G-duuri. Aiheen keston tuli olla lyhyt ja toistuva. Tahtiosoitus 6/8 hahmottui, kun ensin valmistuneiden säestysaiheiden hahmoa purettiin kuulohavainnon pohjalta.
  • Improvisoitujen aiheiden muistiinkirjoitus säveltapailutaitoja hyödyntäen (osittain opettajan avustuksella). Kyseisten aiheiden yhteensovittaminen. Mukaan keksittiin myös jännityksen ilmaisua tukevia keinovaroja, mm. tempon kiihdyttäminen – mus.sana Accelerando.
  • Itse tarinan keksiminen. Mietittiin ensin mitä kaikkea jännitystarinan syntymiseen tarvitaan: Jännittävä tapahtuma/hetki, päähenkilö, sivuhenkilöitä/-hahmoja, jännityksen kehittyminen kliimaksiin, jännityksen purkaminen keksimällä siihen jonkinlainen ratkaiseva tapahtumasarja. Juonenkäänteitä.
  • Tarinan kuvittaminen oppilaiden omilla piirroksilla.
  • Tarinaa koskevan sävellystyön jakaminen oppilaiden kesken, heidän omia mielenkiinnon kohteita huomioiden. Oman osuuden nuotintaminen partituuriin.

Syyskausi 2018 – taso 2 jatkava (sama ryhmä jatkaa edelliseltä lukuvuodelta)

Syksyllä 2018 ryhmääni tuli kaksi uutta oppilasta (kaksi kitaristia). Sen sijaan, että olisin aloittanut kauden ajamalla uusia oppilaita sisään kesken jääneeseen tarinasävellykseemme, päätin alkuun kaikille uusia sävellysvinkkejä Opus.fi-sivustosta.

Aloitimme polyfonisilla rytmisävellyksillä neljässä pienryhmässä (2 opp./ryhmä).  Rajaukset: 1) Tahtilajit 2/4, 3/4 tai 6/8, joista kukin ryhmä sai valita mieleisen. 2) Rytmistemmoille sai keksiä myös melodian käyttämällä c-mollia ja/tai saman nimistä duuria.

Oppilaat joutuivat kirjaamaan sekä rytmin että melodian ylös, jälkimmäisen joko solfa- tai sävelnimin. Erään ryhmätyön improvisoituun mollimelodiaan ilmestyi itämaisen molliasteikon tapaan korotettu 4.sävel, joten heidän sävellyksen kautta opimme samalla tämän uuden molliasteikkotyypin.

Eräs kitaristipari ei saanut aikaan polyfonista rytmisävellystä esitykseen asti, vaan “jumittuivat” löytämään soinnutusta tunnettuun perulaiseen melodiaan. Opastin poikia tapailemaan säestettävän melodian solfanimin, jotta sopiva sointuaste löytyisi helpommin siinä vaiheessa, kun “korvamato” muistaa soinnun vaihtuvan. Löytyi C-duurissa I IV V sointukierto, jonka koko ryhmä opetteli soittamaan luokan pianoilla perulaisen melodian sointutaustaksi periaatteella yhteiset sidotaan, muutoin vastaliike. Seurasi jammaileva tuokio (-:

 

Kirsi Vinkki: “Purpuri” – Oppilaiden potpuri itsesävellettyjä tanssi- /laulusävelmiä kansanmusiikkityyliin

Sävellysprojektin lähtökohtana on tuntimateriaalin suunnittelu ja toteutus musiikin hahmotusaineiden tunneille perustasoille 2-3, tarkennettuna opintojen 4. (2B) ja 5. (3A) vuosi, sisältäen improvisaatiota ja sävellystä muihin opintosisältöihin nivottuna. Avainasioina projektissa ovat tavoitteellisuus ja opintojen osasuoritukset, arviointi ja näyteet osaamisesta, esim. oppilaan omaan näyteportfolioon.

Tehtävänantona on säveltää ja sovittaa kansanmusiikkityylinen sävelmä omalle soittimelle ja toiselle/toisille valitsemalleen/valitsemilleen soittimille yhdessä sovituin sisällöin ja rajauksin. Sävellys on tarkoitus valmistaa esitettäväksi esimerkiksi musiikkiopiston konserttiin ja/tai tallennettavaksi omaan portfolioon (ääni+nuotti). Sävellystyön apuna ovat opettajan lisäksi oma soitin, kosketinsoitin, äänitin, tietokone ja nuotinkirjoitusohjelma (Musescore). Sävelmää voidaan harjoitella musiikin hahmotusaineiden tunneilla sekä oman soiton- tai yhtyeopettajan kanssa.

Kansanmusiikin opinnoissa improvisaatio, säveltäminen, vapaasäestys ja sovittaminen ovat merkittävä osa opintojen sisältöjä, ja uuden opetussuunnitelman myötä myös improvisaation ja sävellyksen roolia musiikkiopinnoissa on korostettu. Opintosuorituksia sekä arviointia on myös mahdollisuus toteuttaa eri muodoissa aiempaa vapaammin. Opintosuunnitelmauudistuksen myötä musiikkiopistossamme musiikin hahmotusaineiden opintorakennetta on myös hieman muutettu ja sitä myöten perustasojen opintosisältöjä on muokattu. Taitotaulukot on otettu osaksi oppilaskohtaista arviointia eri oppiaineissa ja suoritus on mahdollista tehdä esimerkiksi koottuna näyteportfoliona.

Kirsin sanoin: Ajatuksenani on ollut kansanmusiikkilinjan musiikin hahmotusaineiden opettajana saada toteutettua sellainen yhtenäinen, kokemuksellinen ja luovia toiminnallisia harjoitteita hyödyntävä opinpolku opintojen sisältöihin nojaten, mistä jäisi oppilaalle konkreettisia työvälineitä oman musiikin toteuttamiseen ja luomiseen. Musiikin hahmotusaineiden sisällöt voivat olla toisinaan kuivaa pureskeltavaa käsiteltyinä toisistaan erillisinä aihealueina, joten nyt vain hyödyntämään musisointia, kuuntelua, asioiden yhdistelyä, ynnä muita toiminnallisia työskentelytapoja, joiden kautta toivon löytäväni pidempiä linjoja oman opetuksen tueksi. Haluan sanoittaa oppilaille projektin myötä, minkälaisia asioita voi havainnoida musiikista ja mistä soitettu, sävelletty, sovitettu ja nuotinnettu musiikki koostuu. Pidän “punainen lanka” -ajattelusta, joka silmukoi eri aiheiden ja teemojen kautta konkreettiseen ja soivaan lopputulokseen!

Sävellysprojekti alkaa valmisteluvaiheista perustason 2B-ryhmän (musiikin hahmotusaineet -opintojen 4. vuosi) kanssa. Ajatuksena on käydä läpi tulevien kahden vuoden aikana soitetun ja nuotinnetun musiikin “jyväsiä” eli sovituksen osasia kansanmusiikki- ja kansanlaulusävelmistön kautta. Vuosien varrella mukana on myös muita sisältöjä, mutta tässä oppilaiden sävellysprojektiin ensisijaisesti tähtäävät teemat ja omia ideoita niiden läpikäymiseen:

Tanssilajit ja säestysrytmit

Kertaamme oppilaiden kanssa eri tahtilajeja kehorytmein ja listaamme erilaisia kansanmusiikissa esiintyviä tanssilajeja tahtilajityypeittäin. Pohdimme eri tanssilajien erilaista painotusta ja fraseerausta liikkeen keinoin, kehorytmein ja tanssiaskelin, sekä musisoiden, mm. säestysrytmejä hyödyntäen (esimerkkinä Timo Ala-Kotilan ja Timo Valon toimittama Tämmäysopas). Jokainen oppilas saa valita yhden tanssilajin ja tehtäväksi hakea tietoa ja tutkiskella sitä tarkemmin muutaman kysymyksen kautta sekä pitää siitä esitelmän ryhmälle.

Harmonia ja säestys

Syvennymme myös harmoniaan: intervallien ja kolmisointujen laatuihin, sointukäännöksiin sekä nelisointuihin tutustuen ja musisoiden. Soinnutamme melodioita ja etsimme erilaisia tapoja säestää eri soittimilla, esimerkiksi borduunalla, riffeillä, bassolinjalla, pariäänillä ja soinnuilla, ja erilaisia säestysrytmejä hyödyntämällä. Teemme myös toisen äänen kirjoitusharjoituksia: obligato, ostinato/riffi, vastamelodia, stemmankirjoitus sointujen pohjalta, stemman rytmi suhteessa melodiaan. Tutustumme eri tyyppisiin toisiin ääniin ääni- ja nuottiesimerkein sekä laulaen ja soittaen. Tästäkin teetätän oppilailla toisen äänen kirjoitustehtävän samalla nuotinnosohjelman käyttöä muistellen (sitä on käytetty jo aiemmin opinnoissa mm. variaatioiden ja muunnelmien kohdalla ja pienten sävellysten kirjoitukseen); Oppilaat saavat tehtäväksi luoda kaksi erilaista stemmaa annettuun melodiaan.

Musiikin osat, rakenne ja sovittaminen

Kuulonvaraisesti ja nuottipartituureja tutkien tutustumme musiikissa esiintyviin osiin, rakenteisiin ja saman melodian erilaisiin sovituksiin (esimerkkinä Katselin taivaan tähtiä -kansanlaulu teoksessa Annika Gummerus-Putkinen ja Katri Rehnström: Sävel on vapaa! – Opas improvisointiin). Pohdimme sovittamisen mahdollisuuksia soolo- ja ryhmäesityksien keinoin; Miten vaikuttavat säestys- ja soinnutusvalinnat, entä moniäänisyyden hyödyntäminen, tai dynamiikalla, äänenväreillä ja -sävyillä leikittely, tai instrumentaation valinta, eri soittimien roolien vaihtaminen eri kierroksilla, soolo-tutti-vuorottelu ynnä muut sovituksen mahdollisuudet? Teemme toiminnallisena harjoituksena yhteissovituksen tunnilta tutusta sävelmästä. Oppilaat saavat kukin sovittaa myös jonkun omavalintaisen itselleen tutun sävelmän, mahdollisesti esim. opintoihin kuuluvassa yhtyeessä käytettäväksi. Tehtävänä on kirjata ylös sävelmän rakenne sekä sovituksen kulku osallistuvien muusikoiden osalta.

Erilaiset asteikot

Herättelemme mieltä erilaisiin tunnelmiin ja sävyihin erilaisten asteikoiden kautta. Tutustumme duurin moodeihin ensin kuunnellen. Kuuntelutan oppilailla sävelmiä, joiden nuottikuvaan tutustumme kuuntelun jälkeen sitä analysoiden; Mistä asteikosta voisi olla kyse? Entä miten se eroaa duurista tai luonnollisesta mollista? Käymme läpi rinnakkaisasteikkoajatuksella duurin moodit pianon koskettimistolla hyödyntäen transponointikampaa, johon on merkittynä duurin sävelasteet koskettimien välistyksellä. Lähestymme duurin moodeja improvisaation kautta; oppilaat saavat tunnustella asteikkoa ja sen tunnelmaa vapaasti improvisoiden taustalla soivan kyseisellä säveliköllä toteutetun säestysriffin päälle (esimerkkinä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Kansanmusiikin aineryhmän ylläpitämä etno.net-sivusto oppimateriaaleineen, Milla Viljamaan kansanmusiikkiteorian oppimateriaali: Moodi- ja improvisaatioharjoituksia). Vähitellen erilaiset ja erisävyiset asteikot alkavat erottua toisistaan – duuri- tai molliasteikkoihin verraten ja asteikkojen karaktäärisävelten kautta. Tähän kun yhdistämme pari tärkeää muistisääntöä moodien etumerkintöihin liittyen, onkin omaa asteikkotyyppivarastoa laajennettu roimasti! Käytän oppikirjana Tohtori Toonika -kirjaa (Pasi Heikkilä ja Veli-Matti Halkosalmi), josta löytyykin moodiharjoituksia myös kirjallisina tehtävinä ja aivopähkinöinä. Oppilaille jaan myös lyhyitä nuotinnettuja melodioita, joista olisi tunnistettava käytössä oleva asteikko.

Duurin moodeista laajennamme asteikkotuntemusta ainakin vielä luonnonsävelasteikkoon (melodisen mollin neljäs moodi), joka on kansanmusiikissa mm. pitkähuilussa (engl. overtone flute) esiintyvä asteikko. Tutustuminen tehdäänkin soittaen pitkähuiluilla, joissa tekniikaksi riittää puhaltaminen eri voimakkuuksilla. Samanvireiset soittimet soivat upeasti yhdessä ryhmässä ja niiden avulla on helppo improvisoida asteikolla vaikkapa vapaassa rytmissä tai erilaisissa tahti- ja tanssilajeissa! Soittimella voi hyvin konkretisoida, missä luonnonsävelasteikkoon voi törmätä (esimerkkinä puhallinsoittimet). Käymme läpi äänen syntyä ja kerron oppilaille äänestä aaltoliikkeenä ja fysikaalisena ilmiönä sekä sitä kautta yläsävelsarjasta, huiluäänistä, joista päästään takaisin yläsävelasteikkoon.

Oppilaat saavat tehtäväksi myös keksiä oman asteikon puoli- ja kokosävelaskeleita vaihdellen – kuulostellaan yhdessä, minkälaisia tunnelmia ne luovat, ja löydetäänkö jotain aivan uutta.

Sävellys ja sen nuotintaminen


Sävellysprojektissa oppilaat saavat valita itse tahti- tai tanssilajin ja käytettävän asteikon/asteikot. Yhdessä sovitaan osien määrästä ja rakenteesta ja jos on jotain tarpeita tai vaatimuksia sovitukseen (esim. oppilaan yhtyeopintoihin liittyen). Keskustelemme erilaisista tavoista lähteä itse keksimään ja tallentamaan jo keksittyä. Etenemme projektissa oppilaskohtaisesti kunkin oppilaan omia vahvuuksia hyödyntäen.

Sävellyksen nuotintaminen tehdään Musescore-nuotinnosohjelmalla. Ohjelman käyttöön ja hyödyntämiseen moniäänisen nuotinnoksen teossa ja säveltämisessä on tutustuttu jo aiemmin, joten nuotinnostyö lähtee jouhevammin liikkeelle. Esittelen oppilaille myös Musescore-tilin oman projektin tallennukseen liittyen ja mahdollisuuden näin jatkaa työskentelyä myös halutessaan kotona, jos kotikoneelta löytyy sama ilmaisohjelma ladattuna.

Tavoitteet ja opettajien välinen yhteistyö

Tavoitteenani on saada oppilaani rohkaistua musiikinkirjoittamiseen, säveltämiseen sekä sovittamiseen ja loppuviimein käyttämään ja esittämään omaa musiikkiaan. Olen valmistautunut kiinteämpään yhteistyöhön soiton- ja yhtyeopettajien kanssa, milloin sävelmien esityskuntoon hiominen helpottaisi muutenkin hupenevia entisestään tiivistettyjen musiikin hahmotusaineiden oppitunteja, kun vastuuta on jaettu opettajien kesken. Samalla toteutuisi peräänkuulutettu vastuunjakaminen opettajien välillä ja eri aineiden integroiminen toisiinsa.

Musiikkiopistossamme toteutetaan säännöllisesti sävellyskonsertti, jonne eri ikäisten oppilaiden kanssa olemme valmistaneet erilaisia sävellys- ja improvisaatioesityksiä. Kansanmusiikkilinjamme tekee myös pitkän linjan yhteistyötä eri kansanmusiikkia tarjoavien musiikkiopistojen kanssa (Käpylän musiikkiopisto ja Juvenalia). Tämä yhteistyö näyttäytyy vuotuisen Melkutus-tapahtuman muodossa, jossa opistot esittäytyvät omien pienryhmien esitysten kautta ja mihin aina valmistetaan yksi tai useampi yhteisnumero kaikkien osallistujien kanssa. Joka toinen vuosi on vuorossa iso Melkutus-konsertti vierailevan artistin tai yhtyeen kera ja vuorovuosin taas hieman pienemmän mittakaavan Melkutus-tanssitupa. Näiden mahdollisuuksien lisäksi musiikkiopistossamme pidetään syyslukukauden lopun Kaamosfestari ja keväällä Kevätfestari matineoineen ja tapahtumineen, joten mahdollisuuksia esiintymisen järjestämiselle löytyy! Tämän ensimmäisen “testiryhmän” oppilaiden kanssa on sovittu, että esitykselle varmistetaan päivämäärä heti alkuvuodesta 2019 ja esitys olisi kevätlukukauden 2019 kuluessa.

Toivon, että projektini poikii uusia ideoita kollegiossamme ja saan integroitua musiikin hahmotusaineiden oppisisältöjä enenevästi muillekin oppitunneille ja viriteltyä entistä enemmän yhteistyötä kollegojen kesken!

 

  1. Yksi projekti johtaa toiseen…

SäPe:n innostamana aloin ideoida pienen työryhmän kera versiota tästä pedagogisesti äärimmäisen käyttökelpoisesta, improvisoimiseen ja luonnonsävelasteikkoon soittamisen kautta tutustuttavasta perinnepuhaltimesta, pitkähuilusta! Soitinkehittelyprojektimme tavoitteena on tuoda perinnesoitin, pitkähuilu, modernein valmistusmenetelmin tähän päivään ja käyttöön erilaisiin oppimisympäristöihin, erilaisille oppijoille ja ryhmille, matalankynnyksen musisointiin ja improvisointiin. Soitin ei vaadi sormitusten opettelua – riittää vain, että osaa puhaltaa! Soitinkehittelyn keskiössä on edullinen, mutta laadukas soitin, joka sopii ryhmämusisointiin ja improvisoinnin opettamiseen täyttäen hygienisyyden vaatimuksen soittimen ylläpitoon liittyen – tulppa on tiskikonepesunkestävää materiaalia ja helppo irrottaa puhdistamista varten.

Muutama sananen pitkähuilusta:

“Pitkähuilu” (engl. overtone flute), eli yläsävelhuilu tai luonnonsävelhuilu, on sormiaukoton kansanomainen puhallinsoitin, joka tunnetaan monessa maailman kolkassa. Pitkähuilu on puhallintyypiltään tulppakanavahuilu, jonka rakenne koostuu putkesta ja tulpasta. Pitkän putkenmallisen huilun toisessa päässä on tulppa, puhallusaukko sekä äänen tuottava särmä, toisesta päästä putki on avoin. Huilusta saadaan ääni puhaltamalla ja äänenkorkeutta säädellään puhallusvoimakkuuden ja -nopeuden avulla. Soittimessa soi luonnonsävelasteikko ja samanmittaiset ja -paksuiset huilut soivat samassa vireessä.

Suosittelen kokeilemaan soitinta rohkeasti niin yksilö- kuin ryhmäopetuksessakin! Soitinkehittelyprojektistamme voi lukea tulevaisuudessa lisää kotisivultani ja tulevaisuudessa soittimia on tilattavissa myös kauttani: https://kirsivinkki.wordpress.com/pitkahuilu/

Jenni Vartiainen:

Jenni Vartiaisen Säpe-projektina on ollut sävellystehtävien testaaminen oppilailla uutta oppimateriaalia varten. Oppimateriaali on 36-39-kieliselle kanteleelle ja se sisältää uusia Vartiaisen pedagogisia sävellyksiä sekä nykytaidemusiikkia käsitteleviä tehtäviä ja sävellystehtäviä. Materiaali rohkaisee tutkimaan, keksimään, kuuntelemaan ja kokeilemaan.

Päivi Ojala:

Viime keväänä ollessani SäPe-koulutuksessa saimme tehtäväksi sävellys-/sovitusprojektin toteutuksen omassa oppilaitoksessamme. Päätin sovinnolla jättää projektin seuraavaan syksyyn, jolloin SäPe-koulutus vielä jatkuisi. Tuntui, ettei keväällä enää millään olisi riittänyt aikaa ylimääräiseen, uuteen projektiin päättävien ryhmien kanssa tai ainakaan mitään konserttia ei olisi ehditty järjestää.

Syksyllä tutustuttuamme uusien oppilaiden kanssa toisiimme ja tehtyämme joitakin improvisaatioharjoituksia, tartuin vihdoin härkää sarvista. Valitsin luovan työn tekijöiksi Muha 2- ryhmäni oppilaat, joilla Mupe 1:n käytyään olisi jo joitain valmiuksia tehdä tämän tyyppistä työtä. Ajattelin, että heillä olisi myös paremmin aikaa käytettävänä tällaiseen luovaan työskentelyyn kuin Muha 3:ssa, jossa teoria-asiat lisääntyvät, ja abstraktiudessaan vaativat enemmän paneutumista myös tunneilla. Lisäksi Espoon musiikkiopiston uudessa opintosuunnitelmassa on Muha 2-kurssin alaotsikkona ”Yhteinen musiikki ja luova tuottaminen”. Niinpä tämänkin puolesta tehtävä sopi parhaiten Muha 2-ryhmille.

Kerroin oppilaille, että ryhtyisimme työstämään jotain jouluaiheista sävellystä tai sovitusta. Esittelin tunnilla eri vaihtoehtoja, joita olivat tarinasävellys, runosävellys, kuvasävellys, sovitus tutusta joululaulusta, ketjukirje tai ihan oma, vapaasti keksittävä sävellys. Tarinaksi, runoksi ja kuvaksi sai valita jonkun valmiin teoksen tai vaihtoehtoisesti ne sai keksiä alusta saakka itse. Kannoin kassikaupalla jouluruno- ja joululaulukirjoja luokkaan. Ensimmäinen kapula rattaisiin tuli tekijänoikeuksista. Ajattelin ensin, että esimerkiksi runoksi pitäisi valita joku ikivanha runo, jonka sanat olisivat nykyajan lapsille vieraita ja sisältö jäisi käsittämättömäksi ja puhuttelemattomaksi. Selvitettyäni tekijänoikeusasioita, sain tietää, että onkin luvallista säveltää nykyrunoja ja jopa esittää niitä musiikkiopiston seinien sisäpuolella. Onneksi!

Annoin oppilaille melko vapaat (liiankin!) kädet valita tehtävätyyppi ja kokoonpano, jolla alkaisi tehtävää työstämään. Osa oppilaista halusi tehdä yksin, osa pareittain ja monet 3-4 hengen ryhmissä. Prosessin edetessä jotkut oppilaat muuttivat kokoonpanoa tai tehtävätyyppiä. Tämä projekti osoitti hyvin, kuinka eri vaiheessa ja erilaisilla tiedoilla ja taidoilla varustettuja samankin tasoryhmän oppilaat ovat. Myös heidän persoonansa ja temperamenttinsa tulivat selvästi esiin. Osa tarttui työhön innokkaasti, tiesi heti, mitä tekee ja millä kokoonpanolla. Myös työ eteni tällaisella ryhmällä ripeästi ja tehokkaasti. Joillakin ryhmillä taas ei ole tullut vieläkään valmista, mikä on johtunut paljolti perustietojen ja -taitojen ja/tai päättämiskyvyn puutteesta. Lisäksi tähän ovat vaikuttaneet poissaolot ja kotiin unohtuneet kyhäelmät. Esimerkiksi työparista toinen oppilas oli poissa ja nuottipaperi hänen mukanaan. Tai yksinkertaisesti paikalla olleen oppilaan nuottipaperi oli unohtunut kotiin. Jotkut ovat myös matkan varrella todenneet oman vapaan kappaleen säveltämisen mahdottomaksi ja päätyneet sovitukseen. Joitakin hienoja sävellyksiä ja sovituksia on saatu myös valmiiksi.

Olemme jo esittäneet luokkakonsertissa näitä sävellyksiä ja sovituksia. Osa kappaleista saa kantaesityksensä Espoon Kulttuurikeskuksen Jouluhuoneessa, jonne on toivottu musiikkia Espoon musiikkiopistolta.

Minusta tuntui alusta alkaen siltä, että heitin oppilaat kylmään veteen ilman pelastusrengasta. Tulin kyllä itse renkaaksi kiertäen koko tunnin luokasta toiseen tarkistamassa, että työ sujuu sekä neuvomassa ja auttamassa tarvittaessa. Joissakin työryhmissä apua tosiaan tarvittiinkin ja tuntui välillä siltä, että 60 minuuttia/viikko ei riittänyt alkuunkaan. Projektin dead lineksi annoin viimeisen opetusviikon ennen joulua ja kerroin, että toivottavaa olisi, että valmista tulisi jo paljon aiemmin. Toisilla tuli, toisilla ei.

Opin tästä projektista itse sen, että tehtäviä pitää pohjustaa paremmin ja harjoitella koko ryhmän kanssa ennen kuin jakaa oppilaat pienryhmiin ja laittaa omiin koloihinsa ahertamaan. Lisäksi voisi olla parempi idea tehdä projekti koko ryhmän kanssa yhdessä. Näin teoksia tulisi ehkä vähemmän, mutta työ saattaisi olla tehokkaampaa ja työhön käytettävä aika lyhyempi (kurssilla on edelleen, uuden OPSinkin vallitessa tehtävä sitä perustyötä!). Lisäksi tällainen työskentelytapa ryhmäyttäisi oppilaita paremmin, ja teos olisi ainakin kokoonpanon kannalta monipuolisempi. Siitä minulla on kokemuksia menneiltä vuosilta. Mutta tulihan tästäkin kokemus muiden joukkoon. Pienin parannuksin ja viilauksin projekti antaa oivallisen, uutta opetussuunnitelmaakin noudattavan potkun myös tuleviin muha-vuosiin.

 

Tekstien koonti Otto Tikkanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *