Säpeilyä Oulussa 12.4.2019, Sannan pienryhmä

Teksti: Sanna Ahvenjärvi

Erittäin mielenkiintoisen ja monipuolisen oululaisten järjestämän yhteisen osuuden jälkeen saimme pienryhmämme iltapäiväsession alkuun oululaisen pienryhmäläisemme, Jaana Herlevi-Hautalan jousisoitinoppilaita improvisoimaan kanssamme.

Jaanan oppilaista paikalla oli kaksi viulistia sekä kuusi alttoviulistia. Kaikki oppilaat olivat ala-asteikäisiä, 2.-6.-luokkalaisia, 1-7-vuotta viulun soittoa harrastaneita. Jaanan oppilaiden vapautuneen rennosta olemuksesta huokui se, että he ovat tottuneet Jaanan ohjauksessa improvisoiden kokeilemaan erilaisia asioita sekä omilla soittotunneillaan, kamarimusiikkitunneilla että jousiorkesterissa. Oppilaat ovat mm. tehneet sävellyksiä aloittaen tekstistä tai melodiasta, soittaneet kappaleita korvakuulolta, soittaneet sointumerkeistä, improvisoineet tai säveltäneet jonkun vaikean teknisen paikan harjoittamiseksi ja tehneet erilaisia ryhmäimprojuttuja yhteismusisointitunneilla.
Aloitimme yhteissession tekemällä improvisaatioharjoitteen nimeltä Kone. Pohdimme ensin piirissä seisten, millaisia ääniä sähkövatkaimesta tulee ja millaisia osia sähkövatkaimessa on. Koneesta löytyi mm. käynnistinnappi, vispiläosat ja moottori. Jatkoimme pohdiskelua, millaisilla soundeilla kutakin vatkaimen osaa voisi kuvata. Soitinkokoonpanossa meillä oli viuluja, alttoviuluja ja koskettimistoja. Kutakin vatkaimen soundia soitti useampi soittaja. Vatkain lähti ensin käynnistysnapilla käyntiin, sitten alkoi kuulua moottorin ääni ja lopuksi vispilöiden pyörimistä kuvaava ääni. Lopuksi vatkain kuumeni liikaa ja ”pasahti” rikki.
Yhteisen harjoitteen jälkeen jakaannuttiin kolmeen ryhmään, Jaanan oppilaat ja säpeläiset sekaisin. Kukin ryhmä keksi itselleen koneen, johon he keksivät äänimaailman, opettelivat soittamaan sen ja miettivät, mitä kone mahdollisesti valmistaa. Sen jälkeen kukin ryhmä esitti toisilleen oman koneensa ja toiset yrittivät arvata, mikä kone on kyseessä ja valmistaako kone mahdollisesti jotain.
Hauskan ja lämminhenkisen improvisaatiosession jälkeen nuoret jousisoittajat saivat mukaansa suklaamunia ja Tipukarkkeja ja lähtivät viikonlopun viettoon.

Säpeläisten ja yhden ryhmässämme vierailevan musiikkikasvatusopiskelijan kanssa jatkoimme koskettimistojen äärellä tehden erilaisia sävellysharjoitteita. Minua oli tätä sessiota varten pyydetty erityisesti demoamaan muutamia yksin tehtäviä sävellystehtäviä, joista kerron seuraavaksi muutamia. Muutaman harjoitteen yhteydessä näytin myös oppilaiden tekemän sävellyksen kyseisestä tehtävästä. Osa tehtävistäni löytyy tarkemmin selostettuna Opus1-sivustolta (www.opus1.fi).

Kolmisoinnusta aina yhtä säveltä muuttamalla sointukierto

  • Oppilas soittaa yhden soinnun, josta hän siirtyy seuraavaan sointuun yhtä säveltä muuttamalla.
  • Tämän jälkeen hän siirtyy seuraavaan sointuun jälleen yhtä soinnun säveltä muuttamalla (tarvittaessa voi muuttaa useampaakin).
  • Näin syntyneestä, eri käännöksiä sisältävästä sointurungosta voidaan edetä eteenpäin eri tavoin: esim. keksimällä sointujen pohjalta säestyskuvio, jonka päälle voidaan keksiä melodia.

Keksitään valittuun melodiaan homofoninen ja polyfoninen kakkosääni. (Opus1 -sivuston tehtävä nro. 31)

  • Ensin mietitään, tulevatko kakkosäänet stemman ala- vai yläpuolelle; toinen voi tulla ylä- ja toinen alapuolelle tai molemmat ylä- tai alapuolelle. Kakkosäänen voi keksiä sointumerkkien pohjalta tai intervalleja ajatellen. Edellä mainittuja tekotapoja voidaan myös yhdistellä.
  • Kiinnitetään varsinkin homofonisessa kakkosäänessä huomiota yhteissointi-intervallien monimuotoisuuteen, etteivät stemmat esimerkiksi etene koko ajan rinnakkaisissa tersseissä. Kiinnitetään myös huomiota siihen, ettei tule rinnakkaiskvintti- ja oktaavikulkuja, mikäli se ei ole toivottava tyylikeino juuri kyseisessä kappaleessa.
  • Polyfonisen kakkosäänen tekemisessä palautetaan mieleen tai opetellaan uutena asiana sidekaarten käyttö.
  • Polyfonista kakkosääntä tehdessä stemmat pyritään laatimaan siten, että kun toisessa stemmassa on pitempi ääni, niin toiseen stemmaan kyseiseen kohtaan tulee lyhyempiä aika-arvoja.
  • Mikäli kakkosääni tehdään melodiaan, jossa on sanat, muunnetaan polyfonisen stemman sanoja siten, että ne toimivat rytmin kanssa.

Reharmonisaatiotehtävä (Opus1 -sivuston tehtävä nro. 63)

  • Oppilas valitsee itselleen uudelleen soinnutettavaksi kappaleen, jossa ei ole liian paljon sointuja. (Esimerkiksi Tuuli hiljaa henkäilee, Sunnuntai tai Karjalan kunnailla)
  • Oppilas kirjoittaa nuottiviivastolle kappaleessa käytetyn sävellajin omat kolmisoinnut, muunnossävellajin kolmisoinnut, napolilaisen soinnun sekä maantieteelliset soinnut. Kappaleen kullekin mahdolliselle soinnulle kirjoitetaan V- ja VII-asteen välidominantit.
  • Oppilas soinnuttaa uudelleen kappaleeen yllämainittuja sointuja hyödyntäen. Kappaleesta voi myös poistaa olemassa olevia sointuja ja lisätä uusia sointuja tilalle. Tarkoitus on tehdä vähintään kaksi eri versiota.
  • Kappale voidaan joko pelkästään soittaa tai se voidaan myös nuotintaa, jolloin pystytään kiinnittämään enemmän huomiota äänenkuljetuksellisiin asioihin.
    Sarjakuvan piirtäminen ja siihen musiikkien keksiminen koskettimistojen soundeja hyödyntäen.
  • Oppilaat etsivät koskettimistoista omasta mielestä kivoja / jänniä soundeja, opettaja listaa soundien numerot taululle.
  • Seuraavalla tunnilla soitetaan soundit yhdessä läpi ja mietitään, mitä niistä tulee mieleen / mitä kukin soundi voisi kuvata.
  • Soundien pohjalta oppilaat keksivät ja piirtävät sarjakuvat.
  • Kuhunkin kuvan ruutuun merkataan soundinumero/numerot, jolla ruudun musiikki soitetaan.
  • Oppilas keksii kuhunkin ruutuun musiikin ja notatoi sen.
  • Oppilas opettaa toisille oppilaille musiikit ja sarjakuva luetaan ja soitetaan ja haluttaessa videoidaan. Valmis video voidaan jakaa lapsille ja heidän vanhemmilleen.

Iltapäiväsession lopuksi pohdimme porukalla myös ryhmäläisten omiin Säpe-opetuksiin liittyviä ajankohtaisia asioita.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *